Epilepsialääkkeen vaikutus (ja sivuoireet)

[Elina Koponen]

Tanja, minkä ikäisiä sun koirat on? Mietin tuota, kun toistat, ettei koirasi sisaruksilla ole mitään, että vaikka ei nyt ole, voi kyllä vielä tulla jos nuoria ovat. En siis maalaile piruja seinille mutta sama asia sanoa että ei ole sisaruksilla kaihia jos on vuosikkaana peilattu silmät (kaihi voi näkyä vasta myöhemmin).

Ja tosiaan, Cashin suvussa sitä epiä on, kaksi puoliveljen omistajaa on kertonut asiasta mulle jo jokunen vuosi sitten. Ja muistakin seikoista, jota taustalla on. Kun on kyse tuontikoirista/vieraista suvuista, tietoa saa jos vaan viitsii hakea.

[Tanja Kervinen]

Vastaus ensimmäiseen kysymykseen Hannalle: Eli kyllä tosiaan tarkistin asian, niin sinun koirasi on siis tämä kyseinen koira.
Pyydän kuitenkin anteeksi, jos loukkasin tekstissäni jotenkin sinua, se ei toki ollut tarkoitus. Tarkoitukseni ei myöskään ole syyllistää
ketään tästä sairaudesta, koska epilepsia on salakavala tauti siinä mielessä, että se voi hypätä "sukupolvien" yli. Ja aina kun sitä ei vain tiedä,
kuka sitä sairastaa tai kantaa. Lisäksi kukaan järkevä kasvattaja ei teetä pentuja koiralla, jolla on epilepsiaa.

Ja korostan vielä että, näistä pennuista, jotka meidän koirien isä on synnyttänyt ei siis muut kuin meidän huskyt ole sairastuneet.

Elina: Tosiaan minun koirat vielä nuoria, 3- ja 2- vuotiaita, joten toki on mahdollista että se voi puhjeta myös muilla, joilla sama isä on.
Ja tiedon saannista en ole itse muuten ollut kiinnostunut kuin saadakseni tukea taudin toteamiselle, eli onko suvussa jollakin epilepsiaa.
Ja sitähän olen saanut.

Siihen en osaa sanoa mitään, miksi tieto minun koirien kasvattajalle ei ole kulkenut, näin on vain käynyt.

Tiivistääkseni vielä: En ole katkera yhdellekään osapuolelle, joka asiaan liittyy, enkä ole halunnut mustamaalata tai loukata ketään viestilläni.
Kerron tämän ihan vain varmuuden vuoksi, jos joku asiaa epäilee.

Epilepsia on pelottava tauti, sillä sitä ei voi millään kokeilla todeta, ainoastaan poissulkemalla muut sairaudet. Ja lisäksi epileptinen kohtaus saattaa olla
oire myös jostain toisesta sairaudesta.
Ensimmäisen kohtauksen nähdessäni, menin shokkiin sillä luulin että koira tukehtuu johonkin, eikä itselläni ollut minkäänlaista hajua että kyseessä voisi
olla epilepsia. Lisäksi kohtauksia on vaikea ennakoida. Ja se kun näin myös toisen koirani saavan kohtauksen toi ajatuksen lähinnä siitä, miten elämä on joskus
kovin epäreilua. Sitä ei ollut vain uskoa todeksi.

[Elina Koponen]

Just sitä tarkoitin että ei voi sanoa vielä että ei ole epiä kun se ei välttis ole ehtinyt puhjeta, jos on puhjetakseen... Ja tiiän kyllä mistä puhutaan kun puhutaan epilepsiasta, yhden epikoiran olen jo haudannut, toista en halua. Ja juuri siksi mua kiinnostaa saada tietoa mahdollisimman paljon nimenomaan etukäteen, että voisin edes yrittää välttää, pienentää riskejä, koska en halua sairaita koiria.

[Tanja Kervinen]

Ymmärrän hyvin.

[Pentti Ukkonen]

Tässä tarinaa meidän toisesta huskystamme, joka alkoi saada kohtauksia hyvin nuorena, mutta näyttää lupaavasti ehkä tervehtyneen:

Rokin ensimmäiset lievät kohtausoireet tulivat jo alle 2 kk iässä ja kunnon kouristuskohtaukset alkoivat 12-viikkoisena, päivää ennen ekoja rokotuksia. Barbivet aloitettiin 14 viikon iässä ja 12 kilon painoisena (60 mg/vrk). Kohtaukset jäivät pois 1 1/2 kuukaudeksi, mutta alkoivat uudelleen. Lääkeannosta nostettiin parin viikon välein, kun kohtauksia tuli aina uudelleen. Hankalin tilanne oli heinäkuussa eli 7 kk iässä, jolloin tuli useita 2-3 min kestoisia kohtauksia parissa päivässä. Lääkeannos oli tuolloin jo 180 mg/vrk ja pojan paino 22 kg. Sitten tilanne rauhoittui. 9 kk iässä oli pari pientä kohtausta. Kun kuukausi oli mennyt ilman oireita, rupesin purkamaan hitaasti lääkitystä, 30 mg vähennys 1-2 viikossa. Kun oireet pysyivät edelleen pois, jatkoin hidasta vähennystä ja lääkitys loppui kokonaan 11 kk iässä (marraskuussa). Meni pitkä aika ilman mitään, kunnes helmikuun lopussa (14,5 kk) tuli yksi kohtaus rekireissun jälkeen. En kuitenkaan aloittanut lääkettä uudelleen (eläinlääkärin kanssa keskusteltiin) eikä tuon jälkeen ole - toistaiseksi - kohtauksia tullut. Eli hyvältä näyttää. Jonkinlainen lapsuusajan epilepsia lienee kyseessä (kuten ihmislapsilla)?

Lääkityksestä ei ole ollut mitään havaittavia haittavaikutuksia, ei lääkitystä aloitettaessa eikä silloin, kun annos oli suurimmillaan. Roki oli aika levoton ja riehakas lähes vuoden ikään asti, mutta nyt se on kovin rauhallinen kaveri.

Pentti Ukkonen

[Tanja Kervinen]

Jännä miten nuorena kohtaukset alkoivat. Itse en tietystikään ole mikään lääkäri, mutta olen aina luullut että "perus" epilepsiassa kohtaukset
alkaisivat vasta n. 2 vuoden ikäisinä. Mutta toki tiedän esim. yhden ihmislapsen, jolla kohtaukset alkaneet ennen yhden vuoden ikää, joten miksei se
olisi mahdollista myös koirilla. Hienoa, jos teillä helpottaa, ja toivotaan että tauti katoaisi mahdollisesti kokonaan!