^Niin on, varokee yleisiä paikkoja. Meillä sairasti pojat räkätauvin, van neitokainen säästyi.
On kurja kuunnella yskiviä koiria, ja näin ollen tosiaan helposti ajatellaan, että parempi kun joku taudilta "säästyy". Mutta jos kennelyskä rantautuu tarhalle, olisi melkein parempi, että kaikki sen sairastavat pois, kuin että osa jää ilman oireita. Meillä koirat sairasti kennelyskän keväällä -10 Raajärven kisojen jälkeen. Tuolloin kaikki muut köhivät, paitsi emä ja pari viikkoiset pennut, jotka olivat sisällä, sekä yksi aikuinen uros, joka oli muiden tapaan tarhassa. Syksyllä aloitettiin treenit normaaliin tapaan, ja tuo uros oli mukana treeneissä aivan normaalisti. Vasta kun alkoi olla enempi pakkasta, aloimme ihmetellä koiran haluttomuutta juosta. Kun mikään paikka ei tuntunut olevan kipeäkään, epäilin, että keuhkoissa on jotain. Eläinlääkärillä selvisi, että pöpöt oli jääny keuhkoihin ja keuhkoputkeen, diagnoosina siis krooninen keuhkoputken tulehdus ja keuhkoahtauma. Lääkityksen jälkeen koira juoksi silloin tällöin valjakossa, välillä paremmin, mutta tänä talvena ei juoksemisista enää tullut mitään. Koirasta näki, että se hengitti ikäänkuin pienen pillin kautta, ja jokaisen hengen vedon näki kaukaa. Loppu keväästä oli siis tehtävä päätös koiran armahtamisesta, koska lääkkeillä ei keuhkoja saataisi kuntoonkaan. Kyseessä oli vasta nelivuotias uros.
Emolle ja pennuille ei tullut koskaan mitään jälkitauteja, ja ne olivat kyllä koko ajan hyvin eristyksissä muusta porukasta sisällä.
Eli siis kennelyskä voi saada oireettomana ja sairastamattomana jopa pahempaa jälkeä aikaiseksi kuin sairastettuna. Pöpöt jäävät sisälle jylläämään jos yskää ei ole. Eli tarkkailkaa myös niitä terveiltä vaikuttavia koirianne, ja viekää vaikka kontrollikäynnille keuhkojen kuunteluun ajoissa. Me ei tajuttu sitä tehdä, ja nyt on yksi koira vähempi valjakossa...
Kirjoittaja
