Siperialaista huumoria

[Arja Mönttinen/Zilivonkkelis]

Tässäpä on Sisulla tärpit, ja sen takia ajattelin pelata varman päälle, eli en jätä sitä vahtimatta ulkotarhaan. Neiti vaan on oppinut aukomaan ovia, joten laitoin sen viattomassa lapsen uskossa näyttelyhäkkiin siksi muutamaksi tunniksi, kun lähen töihin ja isä ei oo vielä tullut kotiin. Muutama päivä meni ihan ongelmitta, kunnes...
...eilen kun isä tuli töistä, Sisu juoksee pihalla vastaan että "tervetuloa kotiin!". No, mitä oli tapahtunut sisätiloissa... Tihis oli aukonut näyttelyhäkin, ja päättänyt pitää vähän hauskaa. Vaatteita, kenkiä ja sukkia oli kanneltu ympäriinsä, tarpeet oli tehty keskelle olohuonetta ja tietokonepöydällä kiipeilty (tässä pari esimerkkiä). Ja joka huoneessa oli käyty tutkimassa. Sitten oli päätetty että nyt halutaan ulos. Ensin oli koitettu ulko-ovea, ja hermostuttu kun se ei vaan aukea, lukossa pirulainen. Sitte, ahaa, kato ikkuna on tuossa! Tarpeeksi kauan kun sitä ikkunan kahvaa rämplää, niin kyllä se siitä aukeaa. Sitte vaan syöksy hyttysverkon läpi ja vapaus! Ja mitään ei oltu hajotettu, vain ovea oli revitty kahvan kohalta ja alareunasta, ja ikkunasta on kahvan ympärys revittynä. Ja nyt jännitetään muutaman viikon päähän ultraan, että onko sieltä tulossa jänniä pentuja... toivotaan että ei...

Tämähän oli minun näkemys asioista. Tuosta linkistä löytyy Sisumainen tulkinta asioista (kansion nimestä varmaan päättelette mitä tarkotan).

http://picasaweb.google.com/zilivonkkelis

Näin tätä alottelevaa harrastelijaa koulutetaan...

[Lotta Eteläniemi]

Tulipa taas mieleen syyt, miksi meidän huskyt ovat tarhassa kun ihmiset ovat poissa 
Zinnia meillä oli aluksi yksinoloajan sisällä ja kaverit sai nauraa kun soittivat mulle töitten jälkeen ja aina olin ompelemassa sohvaa kasaan Zinnian jäljiltä.. Kerran se oli selvästi yrittänyt soittaa seuraa itselleen, tylsää kun oli, harmi vain ettei mun kotiin jäänyt kännykkä kestänyt pienen haskivauvan hampaita 

Nyt isona tyttönä se keskittää tuhoamisvimmansa onneksi vain leluihinsa

[Kati Mäkeläinen]

O-ou Arja, aika paha justka :s Meilläki piski ulkona, ku me ei olla kotona. Saapaha ulkona temmeltää niinku haluaa, siellä ei oo mitään mistä voisin saada sydäriä Miten oot muuten ämmässä päin, vai vieläkö siellä rannikon suunnalla?

[Arja Mönttinen/Zilivonkkelis]

Juu eipä tässä mitää hätää, nyt lähinnä naurattaa koko homma. Sillon vaan ei naurattanu ku isä soittaa töihin ja sanoo että Sisu oli pihalla vapaana ja sitä ennen käyny tietokonehuoneessa... sillon alko vähä verenpaine nousta. isä ku ei noista koneista tajua, nii ei osannu sanoa oliko jotain dramaattista (=näyttö palasina lattialla) tapahtunu vaiko ei. Mutta onneks ei.
Katjuussaja: Oon nyt sunnuntai-iltapäivään/iltaan asti Suomussalmella, sitte kolme viikkoa Kannuksessa. Sitte alkaa pikkuhiljaa Kannus olla taakse jäänyttä elämää!

[Arja Mönttinen/Zilivonkkelis]

Ja kuule pakko vielä kehasta että kesyrotat olivat säilyneet hengissä tämän operaation jälkeen! Oli siellä huoneessa kyllä käyty, mutta ruumiita ei löytyny. ja pihalle oli ilmestyny ruokatilaus, siihenkään ei oltu koskettu 

[Kati Mäkeläinen]

Oij, Sisupa ollu sisukas eikä koskenu eväisiin! Hittolainen, me oltiin tänään iltapäivästä pesiön suunnalla ajelemassa ku käytiin appelassa ja mummulassa.. Hitsit ku ois tienny, nii ois voinu pistäytyä Onhan ne toki puhelimet keksitty, van empä tuota ajon aikaan keksiny soittaa.. No, kolmen viikon päästä vois vaikka kuvitellakki tätä kyläilemistä

[Minna Sipola]

Rahalliset menetykset pieniä tälläkin kertaa. Se oli Pola (pojat avusti), tsuumaili aikaisemmin ruusuja ja kun käry kävi niin kolmikko haki luut ja katseli ruusun terälehtiä, että mistä nuo on tohon tullut.